Italialaiset broilerileikkeet

Tällä Yhteishyvän ohjeella tuli tehtyä eilen mozzarellabroileria. Muistan meillä tehdyn tätä kerran aiemminkin, mutta silloin meiltä puuttuivat olennaiset cocktailtikut. Kokonaisuus levisi silloin kuin Jokisen eväät, mozzarellakin suli paistinpannulle aivan kokonaan. Siitä ärsyyntyneenä ostin niitä tikkuja, ja eilen ne pääsivät käyttöön. Pannun sijasta laitoin fileet uuniin, ja juusto pysyi kasassa. Ohjetta muokkasin hiukan, sillä salamin sijasta jääkaapissa oli pekonia. Hyvää ja karppia, ainakin näillä lisäkkeillä!


ITALIALAISET BROILERILEIKKEET


4 (ohutta) broilerin fileeleikettä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 rkl provencal-yrttiseosta


Väliin:
125 g mozzarellaa
4 viipaletta salamia (4 siivua pekonia)
tuoreita basilikanlehtiä (näitäkään ei ollut kotona, käytin kuivattua basilikaa)


Nuiji broilerinleikkeitä voipaperin tai pakastepussin välissä ohuemmiksi. Öljyä leikkeiden toinen puoli ja mausta suolalla ja yrttimausteella. Viipaloi mozzarella.


Käännä leikkeet ja nosta leikkeen toiselle puolelle viipale mozzarellaa, viipale salamia (tai pekonia) ja muutama basilikanlehti (tai kuivattu basilikaa). Taita fileet kaksinkerroin ja kiinnitä cocktailtikulla.


Paista leikkeet miedolla lämmöllä paistinpannulla tai grillaa ne täysin kypsiksi. Tarjoile grillattujen kasvisten kera.

Kanacurry

Pitkästä aikaa tulee tännekin uutta. Pitkä hiljaisuus on nyt ohi, kevätaurinko paistaa ja mieli teki dokumentoida tekemisiä taas tännekin.


Ulkoillessa on vielä nenä hiukan jäässä, ja sisälle tullessa Hesarin ruokasivuilta napattu kanacurry lämmitti jo pelkkänä ajatuksena. Ehkä uskalsin kerrankin laittaa tarpeeksi mausteita, sillä maku oli mainio! Saa jopa miettimään, viitsiikö tämän takia enää lähteä intialaiseen ollenkaan. Kolminkertainen nam-huuto kanacurrylle!


KANACURRY


4 broilerin rintafileetä
2 rkl ruokaöljyä (maapähkinäöljyä)
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili (ei ollut lähikaupassa, jätin pois)
3 cm:n pala tuoretta inkivääriä
400 g paseerattua tomaattia
4 dl kookosmaitoa
1 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 pieni kuivattu chili murskana (käytin Santa Marian Hot Chili -hiutaleita)
1 tl suolaa
1 rkl palmu- tai fariinisokeria
2 rkl garam masalaa
2 dl paahdettuja cashew-pähkinöitä
1 ruukku tuoretta korianteria hienonnettuna (ei ollut lähikaupassa, korvasin jauhetulla korianterilla)


Leikkaa fileet isohkoiksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja hienonna hedelmäliha. Kuori ja hienonna inkivääri.


Kuumenna öljy pannulla ja ruskista broilerikuutiot. Lisää pannulle hienonnetut ainekset ja paista välillä sekoittaen, kunnes ne hieman pehmenevät.


Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito ja mausteet sokeriin asti (tässä vaiheessa kuivattu korianteri kehiin!). Anna curryn kiehua hiljalleen, kunnes kana on kypsää ja kastike saonnut.


Lisää lopuksi garam masala ja pähkinät. Anna hautua hetki. Tarkista maku. Lisää hienonnettu korianteri vähän ennen tarjoilua.

Siskonmakkarapaistos

Heti, kun ilmat kylmenevät, alkaa tehdä mieli makkaraa. Paras yhdistelmä on pannulla paistettu makkara+chilijuurekset+jogurttikastike. Onneksi juureskausikin on alkanut, ja kävinkin jo fiilistelemässä lähikaupan lanttuvalikoimaa. Eilen tein ihan hatusta vedetyllä reseptillä siskispaistosta. Tämä on sellaista perushyvää arkimättöä, johon saa kivasti heiteltyä kaikkia sekalaisia juureksia ja vihanneksia, esimerkiksi papuja (unohtuivat tällä kertaa pakastimeen) tai erilaisia kaaleja. Ilman perunaa ruoka on myös karppaajan valinta. Jos ruoka olisi ollut tulisempaa, olisin pehmentänyt makua paksulla jogurtilla. Nyt paistos oli sen verran miedosti chilitettyä, että kastike jäi tekemättä (no okei, meillä ei ollut jogurttia).


SISKONMAKKARAPAISTOS


500 g siskonmakkaroita
3 porkkanaa
1 pieni lanttu
3-4 kaalinlehteä
½ pieni kukkakaali
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
chiliä
paprikamaustetta
öljyä paistamiseen


Lorauta pannulle öljyä ja tuprauta mausteet sekaan. Kuumenna mausteita muutama minuutti. Paloittele kasvikset ja paista ne öljyssä lähes kypsiksi. Kaada melkein kypsät kasvikset kattilaan tai pataan ja pullauta siskonmakkarat kuoresta pannulle pieniksi palloiksi. Kypsennä ja kaada nekin pataan. Anna muhia hetken. Lisää halutessasi turkkilaista jogurttia.

1-vuotistäytekakku

Poikanen juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä viikko sitten. Juhlan kunniaksi päätin leipoa täytekakun aiemmista epäonnistumisista huolimatta. Pohjat ovat menneet aina enemmän tai vähemmän pieleen vuoasta tai reseptistä riippumatta, mutta nyt tein huolellista taustatutkimusta täydellisen pohjan aikaansaamiseksi - ja epäonnistuin jälleen! Ainekset olivat takuulla huoneenlämpöisiä, vatkasin muna-sokerivaahtoa riittävän kauan (Kenwood-parka kävi melkein ylikierroksilla) ja sekoitin jauhotkin varovaisesti vaahdon joukkoon. En avannut uunin luukkua ensimmäisen puolen tunnin aikana, ja senkin jälkeen kurkkasin vain nopeasti paistumisen etenemistä. Pohja oli kyllä paras tähän asti paistamistani, mutta silti se plätsähti keskeltä kraateriksi. Pienellä värkkäilyllä sain pohjan kolmeen osaan, ja maku oli kuitenkin hyvä.


Ohje on Kinuskikissalta, pohjana on voi-sokerikakkupohja ja täytteenä vanilja-mansikkatäyte. Täytteen tein sikäli eri tavalla, että mansikat olivat pakasteesta (kostutin pohjan sulamisesta tulleesta mehusta) ja vaniljatangon ja tuorejuuston sijasta käytin Valion vaniljarahkaa. Päälle keitin (edelleen Kinuskikissan ohjeen mukaan) kinuskia ja reunoille pursotin kermavaahtoa jollain äitin tyllalla, ei hajuakaan millä. Note to self: ensi kerralla varaa koristeluun vähintään tuplamäärä kermaa. Häkellyin hypermarketin maitotuotehyllyllä valikoiman laajuudesta ja katsoin kermatölkin sisällön määrän hiukan väärin. 3,3 dl:ksi luulemani tölkki olikin 2,5 dl!

Täytekakun lisäksi tarjolla oli omena-kookospannaria ja cookieseja.

Cookies

Tein yhtenä iltana Hesarin ruokasivulta löytyneen reseptin mukaan cookieseja (miten hankala taivutettava!), eli suomeksi sanottuna keksejä. Ensimmäisen keksitaikinan tein omko-tyylillä (otetaan mitä kaapissa on), joten siihen en laittanut suklaata mukaan, ja saksanpähkinöidenkin tilalle tuli mantelirouhetta. Tämän toisen satsin (josta siis kuvat alempana) tein täsmälleen ohjeen mukaan. 


En uskoisi sanovani tätä, mutta suklaa saattoi olla jopa turha tässä ohjeessa! Ensimmäiset keksit maistuivat ehkä paremmilta. Syy saattoi olla siinä, että suklaa suli kokonaan uunissa eikä jäänyt sattumiksi. Annan suklaalle vielä yhden mahdollisuuden: käytän ensi kerralla valkosuklaata. Keksit myös levisivät todella paljon paistamisen aikana ja niistä tuli paljon litteämpiä kuin Hesarin kuvassa. Ylemmästä kuvasta näkee, että pyörittelin taikinasta pingispallon kokoisia palloja ja asettelin ne harvaan pellille. Alemmassa kuvassa näkyy valmiita keksejä, jotka todellakin ovat litteitä kuin entisen miehen maapallo. Valmiin keksin halkaisija on suunnilleen Teema-kahvimukin luokkaa.


COOKIES


200 g voita
1 ½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl kaurahiutaleita
170 tummaa tai valkosuklaata (minä käytin tummaa)
1 dl saksanpähkinöitä
4 rkl karpaloita


Ota ainekset hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Leikkaa suklaa ja saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi. Vaahdota pehmeä voi, sokeri, fariinisokeri ja suola. Lisää kananmuna hyvin sekoittaen. Sekoita ensin vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää joukkoon kaurahiutaleet, suklaa, pähkinät ja karpalot. Yhdistä ne voi-sokeri-munavaahdon kanssa.


Laita taikina jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi. Kylmä taikina paistuu hitaammin ja  keksit jäävät sisältä meheviksi.


Muotoile taikinasta pieniä palloja ja lado ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Pingispallokeksit.

Paista keksejä 200 asteessa 10-15 minuuttia. (Yhden pellillisen paistoin 175 asteessa ja tuntui toimivan yhtä hyvin).

Omenainen bostonkakku

Uusimmassa Me Naisissa oli pullapainotteiset ruokasivut. Sieltä löytyi omenabostonkakun resepti, ja koska keittiöstä löytyi kaikki, aivan kaikki omenabostonin ainekset, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Koska lehti on jo mennyt kiertoon ja heitin muutenkin täyteainekset näppituntumalta, en laita tarkkoja määriä tähän. Tämä on todella hyvä keino saada omenat käyttöön, maku on mehevä ja raikas (jos pullasta voi näin sanoa). Pullataikinan resepti löytyy korvapuustipostauksesta, mutta laitan sen myös tähän. Bostoniin tulee siis puolikas taikina.


OMENABOSTONKAKKU


2 ½ dl maitoa
½ pala hiivaa
3/4 tl suolaa
3/4 dl sokeria
1 tl kardemummaa
n. 450 g vehnäjauhoja
3/4 dl öljyä


Täyte:
voita
(fariini)sokeria
kanelia
omenoita (ehkä 3 isoa tai 5 pientä)
rouhittuja manteleita


Viimeistelyyn:
1 kananmuna
raesokeria


Munattomaan viimeistelyyn:
sokerivettä, siirappia tai sulatettua voita




Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja kardemumma. Lisää n. puolet jauhoista ja suurin osa öljystä ja sekoita. Lisää toinen jauhosatsi ja loput öljystä. Alusta taikinaa niin, että se on sopivan kimmoisaa ja irtonaista. Jätä kohoamaan liinan alle n. tunniksi.


Kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle ja kauli siitä levy. Voitele levy voilla ja tupruta päälle kanelia ja (fariini)sokeria. Kuori ja raasta omenat ja levitä raaste taikinalevylle. Lisää vielä mantelirouhe. Kääri levy napakalle rullalle ja leikkaa veitsellä tasakokoisiin osiin.



Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat. Asettele rullapalaset pystyyn vuokaan.

Päätypalaset tuolla kello yhden ja kahden kohdalla olisi voinut laittaa myös toisinpäin!

Anna kakun kohota vielä hetki liinan alla, esim. uunin lämpiämisen ajan. Voitele kananmunalla (tai munattomalla vaihtoehdolla) ja ripottele päälle raesokeria. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Perheen pullahiiret ottivat osansa.

Cousteau-pipo

Mies, vanha Jacques Cousteau-fani, toivoi minun kutovan hänelle punaisen pipon. Ystävällisesti selitti vielä, että netistä kuulemma löytyy ohjeita. Kilttinä vaimona suuntasin ensin Googleen ja sitä kautta löysin Punaisen sydämen torpan. Ajattelin ensin kutoa pipon Novitan Tennesseestä, mutta punainen väri taittui mielestäni liikaa loheen. Vihreästä vyyhdistä (Hakaniemen hallissa) löysin sitten ONlinen Linie 163-sarjan Bingo-lankaa (värikartasta numero 21). Punaisen sydämen torpan ohjeesta poiketen kudoin pipon 3,5 mm sukkapuikoilla, ensin normaalisti ja sitten muistaakseni seitsemällä tai kahdeksalla puikolla (helpotti siistin jäljen saamista). Pipo on melkein kasvanut miehen päähän kiinni, ja aikeena on tehdä villalangasta talvipipo samaa ohjetta käyttäen. Kiitos siis Punaisen sydämen torppaan Cousteau-pipo-ohjeesta!