Munakoisogratiini

Jääkaappiin oli jostakin kokkaussessiosta jäänyt munakoiso ja parmesaania. Kahlasin läpi lehtileikkeitäni ja vastaan tuli Hesarista joskus leikattu munakoisogratiinin ohje. Olin monesti katsonut reseptiä sillä silmällä, mutta olin aina ajatellut sen väsäämisen vievän liikaa aikaa. Tänään kuitenkin tiesin, että minulla on koko päivä aikaa toteuttaa itseäni. Aika monta tuntia tämän parissa vierähtikin, vaikka aikaavievin osa (eli uunissa paisto) ei vaatinutkaan aktiivista työpanosta. Tomaattikastiketta hauduttelin pitkään, ja sen maku oli mukavan pehmeä jo ennen uuniin laittoa. Munakoisotkin valmistelin kerrankin huolellisesti. Yhteensä vuoka oli uunissa yli kaksi tuntia, 40 minuuttia lämpö päällä ja loppuajan jälkilämmössä muhimassa. Vaivannäkö ja pitkä haudutus kannatti, maku oli loistava. Tämä päätyy ehdottomasti suosikkilistalleni, ja ensi kerralla teen tupla-annoksen. Silloin aion lisätä tomaattikastikkeeseen valkosipulia.


Mutta mistä johtuu, että juustoa menee aina enemmän kuin ohjeessa sanotaan?


MUNAKOISOGRATIINI


2 keskikokoista munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
500 g paseerattua tomaattia
1-2 tl kuivattua basilikaa
suolaa
(ruskeaa) sokeria
n. 300 g buffalomozzarellaa (ohjeessa sanottiin n. 150 g!)
n. 2 dl tuoretta parmesaaniraastetta


Leikkaa munakoisot viipaleiksi ja ripottele niiden pinnalle suolaa. Itketä puolisen tuntia. Kaada paseerattu tomaatti kattilaan. Mausta basilikalla, suolalla ja sokerilla. Anna hautua miedolla lämmöllä (mitä pidempään, sen parempi).


Taputtele munakoisot kuiviksi. Kuumenna oliiviöljy pannussa ja paista viipaleet kauniin ruskeiksi. Valuta ylimääräiset öljyt talouspaperiin. Viipaloi mozzarella ja raasta parmesaani.


Voitele uunivuoka. Asettele vuokaan kerroksittain munakoiso- ja mozzarellaviipaleita, tomaattikastiketta sekä parmesaania. Aloita munakoisolla, laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta.


Laita 175-asteiseen uuniin ainakin 40 minuutiksi, lisää puolen tunnin jälkeen pintaan parmesaania.

Välimerellinen piirakka

Äiti ja sisko tulivat meille siivoamaan. Sisko taisteli villakoiria vastaan, äiti viihdytti poikasta, ja minä pakkasin kirjoja muuttolaatikoihin. Oman osuuteni tehtyä katselin jääkaappiin ja huomasin, että kerrankin voin leipoa ex tempore käymättä kaupassa! Edellisten päivien kokkauksia varten hankituista oliiveista, aurinkokuivatuista tomaateista ja mozzarellasta sai kätevästi improvisoitua piirakan. Pohjaankin lorautin öljyä tomaattipurkista (loput öljyt saa hyödynnettyä esim. salaatinkastikkeena). Siivousurakka taisi olla melko kuluttava: nälkäinen puhtaanapitotiimi söi yhdeltä istumalta lähes kaiken!

VÄLIMERELLINEN PIIRAKKA

Pohja:

50 g öljyä aurinkokuivattujen tomaattien purkista

50 g voita

2 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

3 rkl vettä

Päällinen:

maun mukaan aurinkokuivattuja tomaatteja

oliiveja

125 g mozzarellaa

1 punasipuli

1 prk ranskankermaa

2 dl kermaa

2 kananmunaa

mustapippuria

kuivattua basilikaa

kuivattua rosmariinia

Nypi rasva ja jauhot sekaisin, lisää suola ja vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä voidellulle piirakkavuoalle.

Suikaloi punasipuli, pilko mozzarella ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita ranskankerma, kerma ja kananmunat ja mausta mustapippurilla ja yrteillä. Lado mozzarella, sipuli ja tomaatit pohjalle ja kaada kermaseos päälle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Rosmariinikanaa

Eilen katsoimme miehen kanssa Sikke Sumarin kokkiohjelmaa. Mies innostui siinä määrin ohjelmassa Siken tekemistä kanankoivista, että päätti tehdä tänään samaa. Jos Sikke vetää kokatessa rennosti mutkat suoriksi, mies tekee tämän kaiken potenssiin kaksi. Viis siitä, että Sikke teki koipia ja laittoi vuokaan oliiveja, tomaatteja ja avokadoöljyä! Meidän vuokaamme päätyi rintapaloja, eikä sitten paljon muuta. Hyvää oli kuitenkin, ihanan mehukasta ja tarpeeksi valkosipulista. Tämä ruoka on oikeastaan kuin minä: yksinkertainen.


ROSMARIINIKANAA


3 kanan rintaleikettä
rosmariininoksia
voita
valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
sitruunamehua
mustapippuria


Ota kanan rintaleikkeet huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen valmistamista (ei välttämätöntä, mutta tekee mausta paljon paremman). Tee leikkeiden nahkaan kaksi viiltoa ja ujuta niihin rosmariininoksia, kuorittuja valkosipulinkynsiä ja voita.

Lorauta vuokaan oliiviöljyä ja sitruunamehua ja laita leikkeet vuokaan. Mausta mustapippurilla ja laita uuniin 200 asteeseen 50 minuutiksi.

Sipulikeitto

Tiskit tiskattu, kalsongit pyykätty, poikanen nätisti päiväunilla, kaikki tämä ennen puoltapäivää. Mitä silloin siis tehdään? Ei suinkaan nosteta jalkoja pöydälle ja lueta naistenlehteä, vaan pilkotaan 1,5 kiloa sipuleita ja tehdään niistä keittoa. Resepti on joskus ammoin Hesarin ruokasivuilta leikattu, ja toteutin sen lähes sellaisenaan. Timjamin sijasta laitoin kuivattua rosmariinia (hyvin vähän, mutta silti melkein liikaa, ainakin tuoksu oli vahva). Perinteisesti tällainen keitto kai tarjotaan vaalean leivän ja juuston kera, mutta meillä ei tietenkään ollut leipää, enkä tahtonut a) alkaa vääntää taikinaa b) pukeutua naparetkeilijäkerrastoon ja lähteä kauppaan. Tässä siis sipulikeitto ihan sellaisenaan.


SIPULIKEITTO


1,5 kg sipuleita
muutama valkosipulinkynsi
50 g voita
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
rosmariinia
valkopippuria
(suolaa)


Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet (tai murskaa kynnet, kuinka vain), laita ne kattilaan ja kuullota niitä voissa n. 25 minuuttia. Sipulit voivat ruskistua kuullotuksen loppuvaiheessa. Lisää kattilaan loput ainekset ja anna hautua puolisentoista tuntia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kylmäsavulohi-silakkarullat

Tuli mieleen, että silakkaa pitäisi syödä silloin tällöin. Fileet eivät maksa niin paljon kuin lohi, ja suhteellisen vähällä vaivalla saa hyvää kalaruokaa. Dioksiiniannoksesta en jaksa olla huolissani, en usko syöväni silakkaa niin paljon (joskin kuolinsyy "silakkayliannostus" voisi näyttää hienolta nekrologissa).

Silakkapihvejä tein jokin aika sitten, ja tänään oli vuorossa aikaavievämpi näpertely. Reseptin otin Helsingin Sanomista, mutta syyllistyin taas ohjeen muokkaamiseen. Alkuperäiseen ohjeeseen kuului maustettua ruokakermaa (vältän noita valmiiksi maustettuja kermoja periaatteesta) ja hieman vähemmän kylmäsavulohta kuin omaan sovellukseeni. Tilliä ei kaapista löytynyt, joten kokeilin sen tilalla ruohosipulia. Lohta oli alkuperäisessä ohjeessa niin vähän, että laitoin sitä surutta lisää. Maku oli melko sitruunainen eikä ollenkaan niin suolainen kuin kuvittelin.


Lisänä oli keitettyjä perunoita ja paistettuja lantunviipaleita (karppaajalle).


KYLMÄSAVULOHI-SILAKKARULLAT


500 g silakkafileitä
suolaa
mustapippuria myllystä
ruohosipulia
200 g kylmäsavulohiviipaleita
1 sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
2 ½ dl kermaa
1 sipuli
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi


Pese sitruuna hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Pilko sipulit haluamasi kokoisiksi paloiksi. Lisää em. ainekset kerman joukkoon ja sekoita.


Levitä silakkafileet työlaudalle nahkapuoli alaspäin, ripottele suola ja ruohosipuli sekä rouhi mustapippuri fileiden päälle.


Leikkaa kylmäsavulohiviipaleet suunnilleen silakkafileiden kokoisiksi ja laita fileiden päälle. Kääri fileet rullalle ja laita ne uunivuokaan (kuvan vuoka 26 x 20 cm). Kaada päälle kerma-sipuliseos. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Pinaattiplätyt

Jonkin aikaa oli tehnyt mieli kokeilla paistaa pinaattiplättyjä ihan itse. Meillä asustaa kroonisesti nälkäisiä sällejä, joita varten yritän pitää pakastimessa jotakin helposti sulatettavaa ja lämmitettävää nälän yllättäessä. (Joskus käy kuitenkin niin, että pakastin on ruoasta tyhjillään, ja sällit päättävät yksissä tuumin tilata pizzat...)


Joka tapauksessa ajatus kaupan valmiista lisäaineletuista oli alkanut epäilyttää Hyvin Pieniä Aivojani. Tuumasin, että jos Pastanjauhajat paistavat plättynsä itse, miksei sitten Surinapuunkin oksalla voisi sekoitella taikinaa ja kaivaa pikkupannua kaappien kätköistä käyttöön. Kiitokset siis Jauhantapajaan tästä reseptistä. Kuten tavallista, tein taikinan hiukan eri tavalla: kaapissani ei ollut grahamjauhoja, joten korvasin ne ruisjauhoilla ja vehnäleseillä. Kastike on vielä testaamatta, sillä unohdin tehdä sen ennenkuin lautanen tyhjeni! Tämä resepti pääsee kuitenkin heti suosikkilistalleni, ja ensi kerralla lupaan tehdä kastikkeenkin, luultavasti munaversion.


SURINAPUUN PINAATTIPLÄTTYSOVELLUS


5 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
½ dl ruisjauhoja
½ dl vehnäleseitä
150 g pakastepinaattia
½ tl suolaa

paistamiseen voita


Sulata pinaatti, jos käytät pakastetavaraa. Sekoita taikinan ainekset ja anna turvota puolisen tuntia. Paista voissa pari minuuttia molemmin puolin.

Rapatessa roiskuu!

Vehnäolut-vuohenjuustokeitto

Olutruokakokeiluni jatkuu. Nyt talvella on lehdissä ollut paljon olutreseptejä, ja hyvin tuntuu olut sopivan kasvisruokaankin. Tämä ohje on Helsingin Sanomien ruokasivuilta. Vehnäolut ja vuohenjuusto sopivat mahtavan hyvin yhteen, mutta ensi kerralla taidan laittaa mukaan myös valkosipulia. Keiton kanssa söin ruisleipää (itse tehtyä, tietenkin!).


VEHNÄOLUT-VUOHENJUUSTOKEITTO


voita
1 iso sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
½ l vaaleaa vehnäolutta
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kermaa
200 g pehmeää vuohenjuustoa
mustapippuria


Sulata voi kattilassa ja kuullota siinä pilkottu sipuli. Sekoita jauhot joukkoon ja lisää olut hyvin sekoittaen. Lisää liemikuutio ja vesi ja anna kiehua hiljalleen n. 10 min. Lusikoi juusto keittoon, anna sulaa. Lisää kerma ja mausta keitto pippurilla.

Villasukat

Tässä ihan tavalliset villasukat, kudottu Austermannin Step-sukkalangalla. Kunnioitin sukkien saajaa ostamalla tehtävää varten hienot eebenpuiset sukkapuikot (ovat muuten todella terävät, mutta ihanan väriset). Vyötteen mukaan langassa on aloe vera- ja jojobaöljykäsittelyt. Kantapää on vahvennettu, olen viime aikoina kutonut lähes pelkästään vahvennettuja kantapäitä. Sopivat nimittäin vähän terävämmillekin sukankuluttajille!

Hopeakoruja

Tiesittekö, että meissä kaikissa asuu pieni korutaiteilija? Minä pääsin etsimään omaani ensimmäisen kerran joulukuussa, kun ystäväni järjesti kotonaan hopeasavi-kurssin. Kurssin piti Mia, jolla on valmiudet ohjata taviksia hopeasaven käsittelyssä. Hän pitää kursseja ryhmille, joten siitä vain sähköpostia lähettämään, jos kiinnostus heräsi! Hopeasavesta materiaalina löytyy lisätietoa mm. täältä.

Jännää, että pienestä harmaasta klöntistä muovautuu käsissä kuin käsissä hienoja riipuksia, sormuksia, korvakoruja... mitä mielikuvitus vain keksii. Tein ensimmäisellä kerralla kuvassa vasemmalla näkyvän riipuksen. Eilen olin toista kertaa kurssilla, ja piirsin ensin paperille palapelin palan ja sen avulla muotoilin hopeasavesta samanmuotoisen riipuksen. Käsittelin pinnan erityisellä kuoppaisella kalvolla. Takapuolelle yritin muutamaan kertaan kaivertaa poikaseni nimikirjaimet, mutta jälki jäi aika rumaksi. Onneksi sitä puolta ei näe kukaan! Näihin molempiin riipuksiin meni 5 g hopeasavea, ja tuo palapeliriipus on yhden euron kolikon kokoinen. Viuhkariipus on oikeastaan melkein samankokoinen, vaikka kuvassa näyttääkin paljon isommalta.

Kiitos vielä Mialle ja tilat tarjonneelle ystävälleni, odottelen jo seuraavaa mahdollisuutta hopeasaven käsittelyyn!

(Tähän tilaisuuteen tein muuten sen munattoman lohi-purjopiirakan.)

Munaton lohi-purjopiirakka

Tässä ystävälle viety munaton suolainen piirakka. Resepti on Yhteishyvästä ja laitoin kananmunien sijasta (ohjeessa kaksi kappaletta) vesi-perunajauhoseosta hyydyttämään päällisen. Vegaaniliiton sivuilta löytyy munaflaijeri, jossa on hyvät ohjeet kananmunan korvaamiseen. Kylmäsavulohta pilkoin mukaan hiukan enemmän kuin ohjeessa alunperin sanottiin - kuka sitä herkkua voi vastustaa? Suolaiselta maistui, tietysti, mutta mahtavan hyvältä. Tätä teen toistekin!

MUNATON LOHI-PURJOPIIRAKKA

Pohja:

100 g voita

2 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

Täyte:

200 g kylmäsavulohta

1 iso purjo tai 1 ½ pienempää purjoa

öljyä

1 dl ranskankermaa

1 dl kermaa

2 rkl perunajauhoja

4 rkl vettä

2 rkl hienonnettua tilliä

ripaus mustapippuria

Sekoita pohjaa varten voi, jauhot suola ja leivinjauhe. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Taputtele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pane vuoka jääkaappiin täytteen valmistelun ajaksi.

Suikaloi lohi. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa renkaiksi. Kuullota purjoa öljytilkassa pannussa muutama minuutti. Hienonna tilli. Vatkaa ranskankerma ja ruokakerma sekaisin. Sekoita joukkoon tilli ja pippuria. Sekoita perunajauhot veteen ja lisää kermaseoksen joukkoon. Levitä kalasuikaleet ja purjo piiraspohjalle. Kaada päälle perunajauho-kermaseos. Kypsennä piirasta 200-asteisen uunin alimmalla ritilätasolla noin puoli tuntia.

Villapaita

Jostain syystä sain päähäni leikkiä kunnon vaimoa. Sellainen on minun kirjoissani siis nainen, joka kutoo miehellensä villapaidan. Tuumasta toimeen: Novitan sivuilta malli, ohjeen käännös vasuriksi, eli kavennukset toisinpäin, ja vuodenvaihteessa aloitettu ähellys oli elokuussa valmis (pidin keväällä muutaman kuukauden taktisen tauon, mutta esim. jalkapallon mm-matsit katsoin puikot käsissä).


Paidassa on poolokaulus ja se on kudottu kierretyillä silmukoilla. Kuviointi alkaa suurinpiirtein kädenteiden kohdalta.Tietenkin tein kaikki mahdolliset virheet matkan varrella: valitsin "hiukan" liian monimutkaisen mallin (ks lähikuva kuviosta) ja ohuen langan (Novitan Nalle). Hermo siis meni muutaman kerran, varsinkin kun tuntui, että purkamista saa harrastaa joka työvaiheen jälkeen. Kädentiet eivät menneet ihan nappiin, mutta sopivasti venyttelemällä sain ne sovitettua hihakappaleisiin (joista tuli liian pitkät - mittanauha ohoi). Istuvuus ei vaan ehkä ole paras mahdollinen. Mies oli kuitenkin vilpittömän otettu tästä kropanlämmikkeestä, ja on jopa käyttänyt sitä muutaman kerran ihmisten ilmoilla. Ehkä, jos puikkojumala suo, kudon vielä toisenkin paidan kaikista näistä vahingoista viisastuneena. Ehkä paksummasta langasta, ehkä miehen sijasta poikaselle, ehkä...

Tässä siis paidan yläosaan kudottu kuvio.

Lapaset

Tein joskus pari vuotta sitten Novitan 7-veljestä Jättiraita-langasta palmikkoharjoituslapaset. Ilmeisesti kannattaa palmikkoa kutoessa luoda vähän enemmän silmukoita, tuli nimittäin vähän kapeat lapaset! Mallia lapaseen otin mahtavasta Käspaikan tietokannasta. Alunperin eksyin Käspaikkaan, koska tarvitsin vasuriksi käännetyt sukankudontaohjeet. Opettelin kutomaan sukkia muutama vuosi sitten, kun opintoni olivat päätösvaiheessa ja valmistumisstressi alkoi käydä kovaksi. Koulun käsityötunneilla en viitsinyt edes opetella kantapäätä juuri tämän vasenkätisyyden takia, vaan säästin oikeakätisen opettajan hermoja ja kudoin säärystimet.


Te vasenkätiset toverit, tietäkää tämä: sukkaa ja muutakin voi kutoa oikeakätisen ohjeella, kun vain tekee kavennykset toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan: ylivetokavennuksen sijasta kudotaan silmukat yhteen, ja yhteenkutomisen tilalle tehdään ylivetokavennus. Helppoa kuin saippua, vai miten se meni?


Joka tapauksessa, Käspaikassa on hyviä ohjeita vaikka minkälaiseen kudontaan (tai neulontaan, kuten sitä sivuilla nimitetään) ihan alkeista lähtien. Suosittelen!

Pipomyssy

Menneenä syksynä kudoin itselleni Novitan Crystal-langasta (surinapuisilla sukkapuikoilla!) pari pipoa. Kuvassa olevan tumman violetin lisäksi tein myös mustan pipon. Mustasta langasta tein Novitan ohjeella myös kaulurin. Kaikista näistä tuli ehkä aavistuksen isoja.

Mokkapalat

Sisko ehdotti joko kävelylenkkiä tai leipomista. Valinta ei ollut vaikea, etenkin kun ulkona oli kauniisti sanottuna suboptimaaliset olosuhteet lenkkeilylle. Räntäsateen sijasta kutsuin siis siskon meille leipomaan, ja iltapäivän herkkuhetkeen valmistui mokkapaloja. Reseptin alkuperää en muista, olen saanut sen vuosia sitten todennäköisesti äidiltäni.


Minulla on tapana käyttää kahvia vaativissa leivonnaisissa espressoa. Toki tavallinenkin suodatinkahvi vahvemmin keitettynä käy, mutta jostain syystä espresson käyttö on jäänyt tavaksi. Makuun tällä ei ole suurta vaikutusta. Muna-sokerivaahdosta tuli kerrankin todella kuohkeaa. Syynä lienee se, että laitoin munat kuumaan veteen, jotta niistä tulisi edes suunnilleen huoneenlämpöisiä siskoni taianomainen läsnäolo auttoi kuohkeuttamaan vaahdon. Tällä kertaa minulla oli myös malttia siivilöidä tomusokeri huolellisesti päälliseen. Usein kärsivällisyys loppuu runsaahkon sokerimäärän takia, ja valmiissa päällisessä on sitten valkoisia sattumia.


MOKKAPALAT
(pellillinen)


3 kananmunaa
3 dl sokeria
200 g voita
2 dl maitoa (kermakin varmaan kävisi, mutten älynnyt sitä ajoissa)
5 dl vehnäjauhoja
3-4 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta


Päällinen:
4 dl tomusokeria
5 rkl sulatettua voita
5 rkl espressoa tai vahvaa suodatinkahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria


Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon(/kerman) kanssa taikinaan. Lisää lopuksi jäähtynyt voi. Kaada pellille ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.


Keitä kahvi, sulata voi ja sekoita ne keskenään. Lisää seokseen vanilliinisokeri ja siivilöi kaakaojauhe ja tomusokeri joukkoon. Sekoittele huolellisesti ja kaada kypsän, jäähtyneen pohjan päälle. (Jonakin päivänä teen tuplatäytteen!)

Jussi-sukat

Pikkusiskoni hoiti kissaamme viime vuonna pienen kaupunkiloman ajan. Palkkioksi hän pyysi itselleen jussikuvioidut villasukat. Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä ja mallikin on pienin muokkauksin Novitan sivuilta. Ruutujen kokoa ja määrää piti vähän muokata, sillä alkuperäinen ohje oli ohuemmalle langalle. Pari iltaa meni väritellessä salmiakkikuvioita ruutupaperille, mutta se kannatti!

Munaton ja maidoton pannukakku

Olen viime aikoina kehitellyt munattomia ja maidottomia leipomusreseptejä. Pienellä kikkailulla melkein mikä tahansa onnistuu - etenkin kananmuna on helppo korvata tai jättää kokonaan pois lopputuloksen kärsimättä lainkaan. Erilaisilla hedelmäsoseilla tai esim. perunajauhon ja veden sekoituksella saa hyvin leivonnaiseen kosteutta tai nesteitä sidottua. Monet korvaavat maidon soijamaidolla, mutta itse en ole tätä kertaakaan kokeillut. Kookosmaito ajaa mielestäni saman asian, eikä edes maistu kovin voimakkaasti (jos ollenkaan) lopputuloksessa. Tällä kertaa tein pannukakkua tarjottavaksi ystävälleni lumisena talvipäivänä. Resepti on täältä, ja pysyin sille suhteellisen uskollisena. Ainoastaan sen soijajogurtin korvasin kookosmaidolla. Koeannos (josta siis kuva alla) on koristeltu hedelmärahkalla, mutta hillon kanssa tämä on taatusti munaton ja maidoton!


MUNATON JA MAIDOTON PANNUKAKKU


400 g kookosmaitoa
puolikas kookosmaitopurkillinen vettä
1½ tl leivinjauhetta
1/4 dl sokeria
½ dl kookosrasvaa
1 tl suolaa
6-7 dl vehnäjauhoja


Sulata kookosrasva, sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada pellille. Paista 200 asteessa n. 40 minuuttia.

Vähän ankean näköinen annos...

Tofua kung po

Pari viikkoa mielessä pyörinyt tofunhimo sai niin järjettömät mittasuhteet, että asialle oli pakko tehdä jotain. Siispä mies kauppaan, reseptileikekirja kauniiseen käteen ja Pirkka-lehdestä otettu broileri kung po-tuunaus pannulle (ja kuten kuvasta näkyy, pataan). Broilerinkin kanssa tämä on hyvää, mutta viime päivinä Helsingin Sanomissa pyörinyt broilerinkasvatuksen etiikkaa käsitellyt keskustelu on aiheuttanut sen, ettei kanaa tee juuri mieli ostaa. Lisäksi on aina mukavaa leikkiä luovaa kokkia ja muunnella reseptejä kulloisenkin mielihalun mukaan. Tällähän ei ole mitään tekemistä oikeaoppisen itämaisen keittiön kanssa, mutta minuun tämä meni täydestä kuin väärä raha.


TOFUA KUNG PO


2 paprikaa
puolikas purjo
2 mietoa chilipalkoa
kourallinen cashew-pähkinöitä
400 g tofua
2 tl inkivääritahnaa
2 tl valkoviinietikkaa
2 rkl makeaa chilikastiketta
öljyä


(lisäkkeeksi riisiä)

Paloittele paprikat ja chilipalot, suikaloi purjo. Huuhtele tofukuutiot, taputtele kuivaksi talouspaperilla ja paloittele haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paista tofupaloja ja pähkinöitä öljyssä ja siirrä ne pataan. Paista vihanneksia kuumalla pannulla ja lisää mausteet joukkoon. Kaada vihannekset pataan ja keitä halutessasi riisi. Valmiista annoksesta ei ole kuvaa, sillä ennen kuin ehdin kameran kanssa uudestaan hellan ääreen, mies oli jättänyt tällaiset terveiset: 

Liharuukku

Pakastimesta löytyi hätävaraksi ostettuja naudan paistisuikaleita. Päänsisäinen reseptikone löi tyhjää, mutta mieli teki suikalelihaa. Samana päivänä postiluukusta kolahtaneen Yhteishyvän reseptivihkosessa oli liharuukun ohje. Vaikutti tarpeeksi helpolta ja talviselta ruoalta, eli eikun hommiin. Ohjetta on hiukkasen muunneltu juuston osalta. Alkuperäisessä reseptissä oli soijakastikkeen lisäksi suolaa, mutta mielestäni se olisi tehnyt ruoasta liian suolaista. Lisäkkeeksi paistoin perunoita (kuvassa takana pienessä kattilassa), porkkanoita ja lanttua (pannulla edessä).

LIHARUUKKU

800 g naudan paistisuikaleita

voita ja/tai öljyä

1 iso sipuli

150 g pippurista tuorejuustoa

1 paprika

3 dl vettä

2 dl kermaa

2 rkl soijakastiketta

Lisäksi:

1 porkkana

½ lanttu

perunoita

mausteita (mustapippuria, chiliä, paprikajauhetta)

Ruskista lihasuikaleet voi-öljyseoksessa padassa. Lisää niiden joukkoon hienonnettu sipuli ja paprika ja anna pehmentyä. Lisää pataan vesi ja tuorejuusto ja sekoita, kunnes juusto on sulanut ja koostumus on tasainen. Hauduta uunissa 175 asteessa n. tunnin ajan. Lisää kerma ja soijakastike ja hauduta vielä vartti. Viipaloi juurekset ja paista voi-öljyseoksessa ja mausta ne makusi mukaan.